Kahvi taiteilijan kanssa | Kristiina Uusitalo – Osa I | Maalaus on kieli, jota puhun sujuvammin

Kuka: Kristiina Uusitalo

Syntynyt: 1959

Ammatti: Painter

Asu ja työskentelee: Helsinki, Suomi

Artikkelikuvia: Taiteilija Kristiina Uusitalo esityksessään. Taustalla yksi hänen viimeaikaisista teoksistaan ​​- Urge to Vanish III, 2016, öljyväri, kuiva pigmentti, keinotekoinen hartsi, akryyli ja vaha MDF-levyllä, 180 x 280 cm | Kuva HKI Art Guide.

Teoskuvia: Kuvahyväksyntä Jussi Tiainen

On hämmästyttävän lämmin toukokuun aamu, ja toivotan taiteilija Kristiina Uusitalon ja kaksi hänen viimeisintä suurta teostaan ​​nojaan hiljaa kahdessa vastapäätä olevaan satelliittihuoneeseensa. Uusitalo jatkaa työtään uusimman This Is Not Snow -sarjan parissa. Sarjan ensimmäiset teokset esiteltiin aiemmin tänä vuonna Galleria Heinon keskustassa.

Kuten taiteilija itse toteaa, sarjassa on bipolaarinen lähestymistapa. Heti huomaa, että hänen maisemamaisemansa maalaukset ovat erittäin siistejä ja rauhallisia, värien ja sävellyksen käytössä on iloa ja harmoniaa. Heidän estetiikansa on vaikeaa olla kiehtomatta. Samaan aikaan taustalla oleva läsnäolo näyttää muotoutuvan hänen teoksissaan – onko se ihminen, ympäristö, keinotekoinen? Minua kiinnostaa tietää enemmän.

Uusin sarjasi kääntää hieman erilaisen käännöksen edelliseen työhösi verrattuna. Kuinka kuvailisit sitä ouuvresi yhteydessä?

Tällä kertaa maalasin abstraktioiden lisäksi ryhmän omakuvia. Näen sen jatkona. Maalaukseni ovat aina ihmisistä ja ilmentymästä sisäisestä elämästä, vaikka henkilö ei olekaan näkyvissä.

Olen läsnä elementtien valinnassa. Maalauksissani on myös liikkeen illuusio ajatuksen liikkeen vaikutuksena. Tästä näkökulmasta näen maalauksen kielenä, kielenä, jota puhun sujuvammin. Nykyinen työni on tapa, jolla käytän tätä kieltä ilmaistakseni kiireellisimpiä asioita.

Ilmaiseeko maalaus myös miltä sinusta tuntuu?

Kyllä, mutta se ei ole hetkestä hetkestä sellainen tunne. Valintani sivelytyksistä ja väristä paljastavat luonteeni, välittävät paljon sisältöä ja jopa arvoja. He kertovat missä olen hidas tai kiireessä. Ihmisen halu ilmaista itseään taiteessa on meissä valtava luonnonvoima. Maalaus on intuitiivinen kieli, mutta puhuminen vaatii monia tietoisia päätöksiä.

Kun tarkastelet uusinta This Is Not Snow -maalausta täällä studiossa, roskielementit näyttävät kelluvan muuten rauhallisen maiseman päälle. Mistä tämä kuva tuli?

Ajattelen kuinka lapsena otin leikkikoiran ja löysin jopa erittäin hyvän maton inhottavasta pentueesta joen rannalta leiriytyessään vanhempieni kanssa lähellä Bingeniä Saksassa. Vain viikkoa ennen olimme juoneet vettä suoraan järvestä mökillämme Suomen järven rannalla. Se on hämmentänyt ja vaivannut ajatuksiani siitä lähtien, kuinka paljon loppuu kuollut tai hylätty vedessä. Matkasin äskettäin syrjäseutuun kaupunkiin Kanariansaarille. Sieltä löysin puhtaat rannat ja kirkkaat vedet. Ja mielestäni ajattelen: oliko se vain vuodenaikaa vai voiko se olla puhdasta tosiasiallisesti? Maalaus tuli näistä kahdesta vastakkaisesta henkisestä kuvasta, otin tilan ja valon ja levoton mieli. Ja niiden välissä oli monia kävelyretkiä Pohjois-Amerikan itärannikolla, jotka oli värjätty meren pestämillä luonnollisilla ja ihmisen tekemillä elementeillä. Mikä monimuotoinen muoto ja väri!